Marketta ja Antti Vanhanen Tansaniassa

Kaksivuotisen pappiskurssin luokkahuone on tupaten täyttä – 48 oppilasta. Omasta kirkostamme opiskelijoita on kahdeksasta eri hiippakunnasta. Viittä lukuun ottamatta kaikki ovat miehiä; yksi naisopiskelijoista on englantilainen, joka on naimisissa tansanialaisen kanssa. Häntä kaavaillaan Dar es Salaamissa englanninkieliseen työhön. Lähes kaikilla opiskelijoilla on takanaan useampivuotinen evankelistakoulutus sekä työ kirkossa. Oppilaiden joukossa on neljä pappiakin, joista kolme on Kongosta, mutta kaikkien pappisveljien koulutus vaatii melkoista täydennystä.
Tansanian luterilainen radiotyö vaikutti evankelis-luterilaisen kirkon syntyyn itäisessä Kongossa. Myös tuolla alueella puhutaan Itä-Afrikan yleiskieltä swahilia, joskin tästä meidän swahilistamme hivenen poiketen ja ranskan kielen sanoilla höystetyttyinä.
Kaikki Kongosta tulleet opiskelijat ovat miehiä. Heistä kullakin on pitkä historia oman kirkkonsa erilaisissa tehtävissä. Yksi heistä on ollut pappina jo neljä vuotta, k... more

Pyysin pappisluokan oppilaita kirjoittamaan muutaman apukysymyksen avulla lapsuutensa tarinan syntymästä kouluikään. Sain 48 eripituista tarinaa luettavakseni. Moni osasi jopa kertoa syntymäänsä liittyviä tapahtumia, joita vanhemmat olivat heille kertoneet.

Tommy Hellsten on kirjoittanut kirjan siitä, että koskaan ei ole myöhäistä saada onnellinen lapsuus. Kun eräänä viikonlopuna luin näitä oppilaittemme kirjoitelmia, niin ihmettelin sitä, että kaikesta kokemastaan huolimatta oppilaat vaikuttavat terveiltä, iloisilta, kiitollisilta ja elinvoimisilta. Kertomukset olivat ahdistavia, eikä useilla onnellisesta ja huolettomasta lapsuudesta ollut tietoakaan.

Mistä he sitten kertoivat? He kirjoittivat köyhyydestä, ujamaa-sosialismin aikana kotitalojen hajottamisesta, nälästä, piiskaamisesta sekä kotona että koulussa, syrjimisestä, kouluvaatteiden ja -tarvikkeiden puutteesta, puun juurella ulkona nukkumisesta, rakkaudettomuudesta, puoluellisuudesta ...

Ilon aiheita... more

Lauantai 15.3. oli Kidugalan tietoyhteyksien musta päivä. Yllattävän kova ja äkillinen ukkonen särki internetyhteydet. Samalla menivät meiltä tietokone ja tulostin, naapurista Mgayoilta tietokone ja koko seminaarin rehtorin toimistosta myös tietokone ja printteri. Myös seminaarin sisäinen puhelinyhteys katkesi.
Ukkosella kyllä katkaisemme internetin sähköyhteyden, samoin koneet, mutta pahaksi onneksi töpselit olivat seinässä.
Alkoi loputtomalta tuntunut prosessi Dar es Salaamissa olevan internetyhtiön kanssa, jonka tehtäviin kuuluu myös huolto ja korjaus. Lisäksi Lahetysseuran oli avattava aika lailla kukkaron nyörejä. Lopulta eilen (3.4.) illalla klo 11 saapui korjuumies ja tänään ennen puolta päivää yhteydet palasivat. On kuin valon juhlaa!
Tässä välissä kävimme lähettiekokousmatkalla, vaatimattomat 1.600 kilometriä yhteensä. Tuolla matkalla Iringan kaupungissa oleva Lähetysseuran esikoulutusharjoittelija pelasti tietokoneen muistin ja paikallinen liike onnistui korj... more

Hyvat ystavat!

Istumme Iringan kaupungin nettikahvilassa. Odottelemme, etta Antin tyolupa-asia etenesi ja me paasisimme jatkamaan matkaa kohti Dar es Salaamia ja Bagamoyoa, jossa on vuotuinen lahettiekokous. Koska luvan saaminen kestaa iltapaivaan asti (toivottavasti ei pitempaan) niin yovymme matkalla Morogorossa roomalaiskatolisessa pappisseminaarissa, silla emme turvallisuussyita aja pimean aikaan (alkaa kello 19).
Kotisivut ovat nyt tauolla, silla kahden viikon takainen ukkonen rikkoi Kidugalan internetyhteyden, tietokoneemme ja tulostimen. Talla hetkella ei ole tietoa, milloin yhteys saadaan kuntoon, vain saadaanko ollenkaan.
Me siis otamme kynan kateen ja kirjoittelemme ihan vanhanaikaisia kirjeita. Sahkoposteja kaymme lukemassa aina, kun kaymme kaupungissa.
Marketta ja Antti

Olemme kirjoittaneet ennenkin siitä, että Marketta hoitaa oppilaitoksemme ”kirja- ym. muuta kauppaa”. Kirjat ovat kuitenkin tuotevalikoimassa tärkeimmällä sijalla. Oppilaat ostavat niitä, mutta myös Lähetysseura tukee heidän kirjallisuushankintojaan myöntämällä siihen vuosittain määrärahan. Pelkästään kirjojen etsinnästä ja metsästyksestä pitäisi kirjoittaa oma juttunsa.

Kahta viikkoa ennen pääsiäistä reissasimme läänin pääkaupunkiin Iringaan vajaan 250 kilometrin päähän. Matkoihin yhdistetään aina monia asioita: nyt vietiin kaupunkiin Lähetysseuran 150-vuotisjuhlien kuvaaja, hoidettiin auton huolto, käytiin maahanmuuttovirastossa sekä hankittiin vaikkapa peltikaton paikkauspikeä. Samalla mentiin tanskalaisen Soma Biblia -järjestön (Lue Raamattua) kirjakauppaan. Koskaan ei kirjahankintoja tehdä erillismatkoina, jotta säästytään kustannuksilta.

Marketta oli lähettänyt etukäteen pitkän tilauslistan, mutta vielä paikan päällä ostoksia täydennettiin. Suurimmasta... more

Evankelistakurssin toisella luokalla on kaksi nuorta miestä - Amoni ja Gishpet. He ovat ikä- ja koulutovereita sekä hyviä ystäviä, melkein kuin kaksosia. Heidän kotiseutunsa on hiippakuntamme lähetysaluetta. Amonin isä on eläkkeellä oleva tilanhoitaja, joka aikanaan muutti Keski-Tansaniasta työtehtävien vuoksi uudelle kotiseudulle.

Amonin perhe on ollut luterilainen, mutta koska uudessa kotikylässä ei ollut luterilaista kirkkoa, oltiin mukana baptistikirkon toiminnassa. Gishpet oli lapsena kastettu roomalaiskatolisessa kirkossa, mutta koulutoverin vuoksi myös hän osallistui baptistikirkon elämään. Pojat olivat saaneet myös saarnavuoroja baptistikirkossa, mutta sitten asiaan puututtiin, koska he eivät olleet saaneet upotuskastetta, uskovien kastetta. Asiaa tulivat puimaan ihan eurooppalaiset lähetyssaarnaajat. Puhuttelusta suivaantuneina nuoret miehet jäivät kokonaan pois baptistikirkon toiminnasta, mutta sitten tuli ongelmaksi, missä nyt käydään kirkossa. Eihän sitä nyt ... more

Näen sieluni silmillä, miten monet heinolalaiset, lappeelaiset, lappeenrantalaiset, ylämaalaiset ja muut suomalaiset ajavat autolla supermarketin pihaan tai autohalliin, ottavat isot ostoskärryt ja lähtevät ostoksille puikkelehtien eri hyllykköjen välissä. Ja siten taas kärryjen kera autolle asti ja kotiin.
Njombessa on kaksi supermarkettia, mutta niitten tavaravalikoima on lähinnä entisajan siirtomaatavarakauppaa muistuttava eli niistä saa kahvia, teetä, margariinia, keksejä, mausteita, sokeria, jauhoja, pesuaineita, astioita ja pyyheliinoja.
Meidän kauppareissumme alkaa aina pankkikäynnillä. Onneksi Njombessa on pankkiautomaatti ja automaatissa useimmiten rahaa, niin ei tarvitse jonottaa rahaa kassalla, sillä siellä jono on pitempi kuin automaatilla. Pankista jatkamme yleensä postiin. Sen jälkeen siirrymme kuoppaiselle sivukadulle ja käymme leipomossa, jossa useimmiten on saatavana valkoista leipää. Sieltä matka jatkuu maitokauppaan, josta ostamme maustamatonta jukurttia, ... more

Täällä sitten osataan juhlia! Hyvä niin, koska muutoin elämä on kovaa. Meillä olivat ylioppilasjuhlat. Se tarkoittaa, että lukion viimeinen eli toinen luokka päätti koulunsa. Tosin tulokset tulevat vasta kuukausien päästä, mutta opinnot ovat takana.
Minä kuulun vaativaan koristelukomiteaan, joka panee seminaarin juhlasalin hienoon kuntoon. Tällä kertaa olin tosin lähinnä seurustelu-upseerina. Meidän teologisen osastomme sihteeri on aikanaan oikein elättänyt itseään perheensä kanssa erilaisten juhlahuoneiden koristelijana ja jälki on kyllä hieno. Yleensä kun meillä on juhlia – ja niitä on muutama vuodessa – niin meidän osastomme oppilaat vastaavat lähes kaikesta järjestelystä, vaikka kyseessä olisivat yläaste-lukionkin juhlat. Tällä kertaa yllätykseksi sekondarikoulun viidennen luokan oppilaat vastasivat lähes kokonaan juhlasalin koristamisesta.
Kuvassa olevan salin seinän ylälaidassa luki aluksi ”Kuudennen luokan 13. ylioppilasjuhlat”. Onneksi koristelun aikana yksi opettaja t... more

Yövahtimme koputti eräänä iltana ovelle ja pyysi lainaa. Hän oli saattanut viikkoa aiemmin vanhimman tyttärensä noin 15 kilometrin päähän vuorille valtion kouluun, yläasteen ensimmäiselle luokalle. Oppilaalle oli hankittu koulupuku, vihot ja kynät, patja ja vuodevaatteet, ja vaadittava määrä maissia, papuja ja riisiä oli toimitettu koululle. Isä vei tavarat perille pyörän tarakalla. Kaiken piti olla hyvin. Sitten tyttö palautettiin kotiin. Rahaa pitäisi saada vielä kokoon sata euroa. Rahaa koulu tarvitsi kokin ja yövahdin palkkaan, asuntolan rakentamiseen, sänkyyn, pulpettiin ja jakkaraan, hyttysverkkoon, polttopuihin, polttoöljyyn, ämpäriin jne. Lista oli hengästyttävän pitkä.

Peruskoulun ala-asteen jälkeen yläasteella ja lukiossa on lukukausimaksu. Maksu vaihtelee kouluittain. Yksityisissä kouluissa lukuvuosi maksaa 300–350 euron välillä ja valtion kouluissa vain noin 12 euroa. Yksityisissä kouluissa lukukausimaksu kattaa asumisen, ruuan ja opetuksen Tämän lisäksi oppilas m... more

Marketta ohjaa pyhäkoulu- ja uskonnonopetuksen käytännön harjoituksia oppilaitoksessamme. Viime lauantaina meillä kotona oli trafiikkia. Evankelistakurssin toisen vuosiluokan oppilaat tulivat esittämään opettajalleen seuraavan päivän opetuksen suunnitelmia. He käyvät Kidugalan eri kappelikirkoissa sunnuntaisin pitämässä pyhäkoulua. Ensimmäinen oppilas tuli, kun sytytin hellaan tulta. Kuulin, kuinka opettaja kysyi: ”Tässä suunnitelmassasi ei ole kirjoitettu, mitä laulua laulatte.” Oppilaspa ei jäänyt sanattomaksi: ”Se on minulla päässäni.” Yleensäkin täällä on aina selitys ja joskus todella ihailtavalla tavalla.
Siinä se päivä kului, oppilaita tramppasi ja mihinkäs minäkään olisin voinut itseni panna, kun samassa yhdistetyssä olohuone-ruokahuone-työhuoneessani valmistin omia oppituntejani.
Opettaja on maininnut, että hän vierailee lähes joka sunnuntai jossain pyhäkoulussa etukäteen ilmoittamatta ja alkoi sitten pyhäaamuna valmistautua matkaan. Ajattelin, että samallapa voi... more