Saastolaatikko
Tasta koneesta ei loydy aan ja oon paalle pilkkuja, joten laittakaapa ne itse. Kiitos.
Olimme noin neljan tunnin ajomatkan paassa Iringan kaupungissa korjauttamassa rikkimenneita tietokoneita (nelja kappaletta) ja valokopiokonetta seka autoa. Nyt tama, jolla kirjoitan, on yhden tietokoneen kuoret ja toisen kiintolevy.
Siella Iringan kaduilla kulkiessamme kohtasimme kuudesluokkalaisen pojan, joka oli valmistanut saastolaatikon puusta ja kovalevysta. Se on kooltaan 20x15x5. Han esitteli, miten reiasta voi laittaa kolikot laatikkoon. Mina sitten ihmettelemaan, etta mista ne otetaan pois. Poika selitti, etta kun saastotavoite on saavautettu, silloin pitaa hajottaa koko laatikko. Ennen ostopaatosta kyselin vahan pojan taustoja tahan tapaan. (Taalla kyseleminen ei ole urkintaa vaan ihan normaali ja hyvksytty tapa.)
- Miksi myyt tallaisia saastolaatikkoja?
- Tarvitsen kengat kouluun
- No, miksi vanhemmat eivat osta niita?
- Isalla ja aidilla ei ole varaa.
- Minka ikainen olet?
- Kuusitoista vuotias.
- Missa kayt kirkossa?
- Roomalaiskatolisessa kirkossa.
Oli totta tai ei, niin poika ainakin hankki rahaa rehellisesti eika kerjannyt. Niinpa ostin saastolaatikon.
Tanaan meilla kavi seminaarin sahkomies. Han kertoi, etta monet ostavat naita laatikoita ja saastavat niihin, vaikkapa saastaakseen lasten koulumaksuja, jotain isompaa hanketta tai projektia varten. Olen nyt tassa miettinyt, etta mita varten rupeaisin saastamaan? Sika minulla on jo, mutta ei yhtaan kanaa, mutta kanala hajotettiin, joten se ei kay. Itse asiassa haluaisin ostaa vuohen. Siinapa oiva saastotavoite.
Marketta


April 30th, 2008 - 11:28 am | permalink | Kommentit