Loppuselvitys
Kun piispaa oli kyyditty ja kokeet korjattu, niin piti alkaa purkaa kotia. Jälleen kerran. Ties kuinka monennen kerran.
Pakkasin ensin Lähetysseuran astioita puulaatikkoon tuleville läheteille. Se oli ihan helppo homma.
Sitten siirryin työhuoneeseeni. Kahden vuoden aikana on kertynyt paljon paperia. Sydäntä kylmäsi, kun työllä ja tuskalla valmistamani oppitunnit joutuivat tulen ruuaksi. Tuntui kuin olisin tuhonnut kaksi vuotta elämästäni. Ei auta muuta kuin muistella sanoja: ”Kuolinpaidassa ei ole taskuja.”
Miten viisaasti Saarnaaja sanokaan:
”Kaikella on määrähetkensä,
aikansa joka asialla taivaan alla.
Aika on istuttaa ja repiä maasta,
aika purkaa ja aika rakentaa,
aika itkeä ja aika nauraa,
aika etsiä ja kadottaa,
aika säilyttää ja viskata menemään.”
Monet meistä haluaisivat vain säilyttää eikä viskata menemään, mutta sekin on tehtävä vaikka sydän verta vuotaakin. Olemme tätä polttamista ja tavaroiden selvittämistä tehneet edellisten lähettienkin puolesta, sillä tämä 1970-luvulla rakennettu talo siirtyy nyt Kidugalan seminaarin omistukseen.
Onneksi palaamme täältä vain matkalaukkujen kanssa, niin ei tule mieleen ihan kaikkea kuljettaa Suomeen. Jospa muistot säilyisivät mielessä jonkin aikaa.
Marketta
Kommentointi on otettu pois käytöstä.