Helluntaikuulumisia
Marketalla ja minulla on tapana vierailla eri seurakunnissa ja myös kyläkirkoissa. Tässä Kidugalan seurakunnassa on 12 kirkkoa, ja helluntaina meille molemmille tuli jälleen yksi kirkko tutuksi. Marketalta puuttuu vielä kaksi kylää, minulta enää yksi.
Helluntaina menimme Ihanjutwaan. Sinne on sentään matkaa kymmenen kilometriä, joten taitoimme matkan autolla. Ohitimme ensin tämän Kidugalan kirkon, sitten matkan varrella Sengelen ja Masaulwan. Kirkkoja on täällä muutaman kilometrin päässä toisistaan.
Saavuimme Ihanjutwan kirkkopihaan vähän ennen kymmentä ja olimme siellä ensimmäisinä. Kymmentä yli tuli ensimmäinen seurakuntalainen, vanha nainen. Hän puhui meille benaa ja me swahilia. Sitten tuli toinen bibi, isoäiti ja pikku hiljaa muuta väkeä. Evankelista pyyhkäisi polkupyörällä paikalle klo 10.20. Kymmenen jumalanpalvelus alkoi sitten viittä minuuttia myöhemmin. Kylissä on edelleen vanha afrikkalainen aikakäsitys: jumalanpalvelus ei ala kello kymmeneltä, vaan kello on silloin kymmenen, kun jumalanpalvelus alkaa.
Ripeästi evankelista hoiti jumalanpalveluksen. Minä kiitin oppilaitoksen puolesta seurakuntalaisia siitä, että olivat ottaneet vastaan edellisenä viikonloppuna oppilaamme, kun olimme julistus- ja kotikäyntityössä Kidugalan kaikissa kylissä. Marketta opetti Pyhästä Hengestä.
Tavan mukaan kirkon edessä huutokaupataan kolehtiin tulleet tavarat. Maaseuduilla on kuin ennen Suomessa: eletään luontaistaloudessa, jolloin käteistä rahaa on niukalta. Niinpä ostin ”ylihintaan” kymmenkunta tuoretta maissintähkää - 30 senttiä. Samalla hinnalla Marketta huusi evankelistan puolisolle kipollisen herneenpalkoja. Meille huudettiin myös 30 sentillä valtava banaaniterttu. Omia huutoja maksaessani lisäsin banaaneista sentään toisen puolen lisää. Huutokaupattu tavara merkitään tavaran antajan hyväksi hänen kolehtikuoreensa. Ennen kotiin lähtöä muistutin miesväkeä iltapäivän miesten kokouksesta täällä kirkolla.
Nuori tarmokas pappi oli kutsunut miehiä kokoon pohtimaan miestyötä. Olinhan kokouksessa minäkin kolmenkymmenen muun joukossa. Paljon käytettiin puheenvuoroja. Aina sitä oppii. Olin ajatellut puhuttavan ennen kaikkea miesten keskinäisestä yhteydestä sekä diakonisesta vastuusta. Nämä tulivat toki esille, mutta erityisesti keskusteltiin, kuinka voidaan parantaa oman perheen taloudellista tilaa. Uutta oli myös se, ettei pappi esittänyt valmista ohjelmaa, vaan pääpaino oli yhteisellä ajatuksenvaihdolla. Tulevaisuus sitten näyttää, täyttyvätkö suunnitelmat.
Kokouksen lopuksi alkoi sataa, mikä on poikkeuksellista tähän vuodenaikaan ja huonoa kypsyville maissiviljelyksille. Sade jatkuikin sitten illan mittaan.
Antti
Kommentointi on otettu pois käytöstä.